Värssyt

  1. Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho,
    kun tuuli käy hänen ylitseen,
    ei häntä enää ole.
  2. Taipaleelleen lähtenyt on reissumies, matkalle, josta taivas yksin ties.
    Laulua kaikkein kauneinta, laulaa kulkeissaan.
    Samaan lauluun yhtyvät ystävät ja rakkaat, kaikki aikanaan.
  3. Niin unetonta oli viime päiviesi hetket,
    mielessä kai jo tulevat retket.
    Nyt nukkua saat – kauniita unia.
  4. Olit niin kuin tähdenlento
    lapsukainen, pieni hento.
    Jäi susta muisto sydämiin
    ja silmät täyttyy kyyneliin.
  5. Lähdit aamulla hiljaa
    taivaan kotihin.
    Sydämen hento liekki
    sammui talven tuulihin.
  6. Työpäiväsi pitkä päättyi,
    kädet ahkerat levätä saa.
    Muistosi meitä aina
    tiellämme johdattaa.
  7. Kulje Mummu kerallamme, voimanlähteenä lähellä.
    Elä muistoissa mukanamme, sävelinä sieluissamme.
    Elämämme enkelinä, taivaan portin takana
  8. Kaikkein kauneinta laulua
    sä nyt laulaa saat.
    Siihen yhtyvät kaikki rakkaat,
    myös me aikanaan.
  9. Keveät mullat peittäköön hautakumpusi.
    Saattakoon lempeät tuulet purtesi viimeiseen satamaan.
  10. Mä vielä tänne jään..
    Odota mua siellä minne me kaikki vielä matkataan..
    Kun saavun..
    Tule minua vastaan..
  11. Vaikka tiesimme surun saapuvan,
    silti toivoimme elämän jatkuvan.
    Ei auttanut apu ihmisten,
    ei rakkaus, rukous läheisten.
    Saat nukkua luona enkelten.
  12. Pienen enkelin siipien alla,
    on minun aina hyvä olla.
    Siellä olen turvassa,
    Kaikilta maailman murheilta.
    Pienen enkelin sylissä,
    pilven reunalla katselen.
    Olen rauhassa ikuisessa,
    kanssa pienen enkelin.
  13. Illalla kun Pohjoisen taivas tummuu,
    yksi tähti siellä kirkkaimpana loistaa,
    se olethan sinä siellä kuiskaten:
    ”Enhän mennyt minnekään,
    nyt seuraan täältä teidän elämää”.
  14. Sinun kätesi – oli hyvä, lämmin ja hellä.
    Sinun hymysi – sen muistan mä hellyydellä.
    Sinun äänesi – kaikuu sydämen käytävillä.
    Sinun kuvasi – aina silmissäin näkyvillä. Sinun nimesi,
    sinun nimesi – kuiskaan hiljaa rakkaudella
  15. Matka jatkuu,
    muistot karttuu,
    parhaat niistä mieleen tarttuu.
  16. Yksi on toivomus mulla, jos voisin luokses tulla.
    Ole vastassa siellä, elämän tiellä.
  17. Kutsuit veljemme parempaan maailmaan,
    lepoon rauhaisaan; avaraan.
  18. On olemassa kuolemaakin suurempi voima,
    se on rakkaus,
    rakkaus jää.
  19. Suru peittää koko kylän, on hiljaista.
    Vain kylmä viima tunkeutuu sisimpään.
    Sydämeen koskee, muistelen hetkiä kun olit siinä.
    Olet poissa viereltämme, mutta yhä lähellämme.
    Sinä ystävä,joka olet poissa, silti aina sydämessämme.
  20. Ei se miltä me näytämme,
    eikä se mitä aikaan saamme,
    ole mitään sen rinnalla
    mitä me olemme toinen toisillemme.
  21. Taivaan enkelten kyliin,
    sinut luotamme lähetettiin,
    Pyhän Jumalan lämpimään syliin,
    käsiin suuriin ja rakastaviin.
  22. Sinä iltana,
    kun syksy rapisteli puissa lehtiä,
    tiputtaen niitä maahan.
    Sinä astuit polulle,
    joka vei sinut ikuiseen lepoon.
  23. Tänne päälle maan jäämme kaipaamaan,
    kun eilen muuttivat pois linnutkin,
    niin teit sinäkin.
    mutt’ yksi tieto lohduttaa,
    taivaassa kohdataan.
  24. Ei elämä pääty kuolemaan,
    vaan aikaan uuteen ja parempaan.
  25. Niinkuin muuttolintusen tie
    Taivasta kohti matka vie.
    Kuin unelma liitävi elämä pois
    Kirkkausrantahan kodista maan
  26. Tiesinhän minä: Tälle tielle tulisi lopulta lähtö.
    Mutta eilen en tiennyt, että lähtisin tänään.
  27. Saapui rauha,
    kantoi usko.
    Alkaa taivaan
    aamurusko.
  28. Kauniina päivänä kesäisen,
    hiljeni sydän läheisen.
    Lähtösi vaikea kestää on,
    surumme suuri ja sanaton.
    Lohtuna muistot rakkaat on.
  29. Vieno tuuli tarttui purjeisiin
    ja vei purtesi ihanan siniselle ulapalle
    – me jäimme rannalle vilkuttamaan.
  30. Heittäkää arkulle varovasti multaa,
    siellä on mummo, siellä on kultaa.
  31. Kun kaikki on valmista tehty työ
    on edessä rauhaisa yö.
  32. Muisto, lähtemätön jälki kaipaavassa sydämessä.
  33. Jonain päivänä tuuli vie pilvet.
    Aurinko tulee esiin.
    Jonakin päivänä on kevyempi kantaa.
  34. Yönä tuona et välttää voinut,
    kutsua isän, jonka enkeli oli tuonut.
    Nukuit hiljaa pois sä luotamme,
    lepää rauhassa rakkaamme.
  35. Helähti tiuku, välähti tähti.
    Jotain kallista luotamme lähti.
    Tummuiko taivas, murhetta yössä?
    Ei, pikkuenkelit Luojansa työssä.
    Mummin kantoivat toisten luo,
    tähdet meille nyt tuikettaan tuo.
  36. ja ylitse kaikkien kyynelten,
    tuhat muistoa, meitä lohduttaa,
    ne tallessa on päivien menneiden,
    tuhat muistoa, kultaakin kalliimpaa.
  37. Kun on oikein pieni,
    voi lentää linnun untuvalla,
    nukkua orvokinlehden alla,
    kun on oikein pieni.
    Kun on oikein pieni,
    voi keinua heinässä heiluvassa,
    levätä kukassa tuoksuvassa,
    kun on oikein pieni.
    Kun on oikein pieni,
    voi istua lumihiutaleille,
    ja liitää maailmaan tuulien teille,
    kun on oikein pieni.
  38. Lämmöllä armon auringon jo linnut visertää,
    vaan sitten suvi aina on, kun matka taakse jää.
  39. On hiljaisuus ja suru sanaton,
    mut tiedämme sun hyvä olla on.
  40. Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,
    kaikk’ on niin hellää ja hyvää,
    kukat suuret mun aukeevat sydämmessäin
    ja tuoksuvat rauhaa syvää.
  41. Päivä kun nousee,
    niin sammuvi tähti.
    Ei se ijäks’ sammu,
    ken elämästä lähti.
    Nukkuos tähti helmassa päivän.
  42. Onnellinen hän, joka päänsä painaa iänkaikkisen Isän syliin.
  43. Täällä pohjan tähden alla on nyt kotomaamme,
    mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme.
  44. Ei mikään kuolla voi, ei kukat,
    ei tuuli ei rakkaus kuolla voi.
    Ohi polku vaan kulkee
    ja kukat jää taakse
    ja muualla tuuli soi.
  45. Pysähtyi sydämes pursi
    rauhan vienoille vesille
    armon auringon sylihin.
  46. Hiljaa, hiljaa kuljen tietä ikiuneen.
    Silmäni mä suljen, aika levon on.
  47. Kun kerran viimeisen suljen nämä silmäni maan,
    yhä ylemmäs sillonko kuljen, yhä ylemmäs nähdäkkö saan.
  48. Pois aurinkoni painui, lankesi ilta,
    jäi taivaan rannalle säihkyvä silta,
    mut kaukaa korven tummuvan yöstä
    soi laulu ihmisen työstä.
  49. Emme unohda muistoas kaunista, hyvää.
    Viime leposi olkoon rauhaisaa, syvää.
  50. Surun kyynelten läpi loistavat onnellisten päivien muistot.
  51. Ken tulkita voi kaiken me jäämme hiljaa vaiti vaieten.
  52. Muistoa kunnioittaen.
  53. Kun ilta saapui, niin matka päättyi
    ja uneen uuvutti väsyneen.
    Ei tunnu tuska, ei vaiva mainen,
    on rauha saapunut sydämeen.
  54. Oi taivaan Isä rakkahin lepo lempeä hänelle anna.
    Käsivarsin hellin ja turvallisin ikirauhaan luoksesi kanna.
  55. Tomu palajaa maahan niin kuin on ollutkin,
    mutta henki palajaa Jumalan luo,
    joka sen on antanutkin.
  56. Suuri oppaamme tuntevi kyllä jokaikisen askeleen,
    hänen kätensä meidän yllä, kun kutsuvi kirkkauteen.
  57. Minun päiväni olivat määrätyt
    ja kirjoitetut Sinun kirjaasi
    jo ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut.
  58. Takana elämän tuulet edessä rauha – iäisyys
  59. Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala,
    Sinua kannattavat iänkaikkiset käsivarret.
  60. Ihminen on kuin tuulen henkäys,
    hänen päivänsä niin kuin pakeneva varjo.
  61. Me emme tiedä mit on elää, kuolla,
    niin vähän tiedämme me lapset maan.
    Mutt´ korkealla päämme yläpuolella,
    kaik´ kohtalomme langat solmitaan.
  62. Pois kutsui Herra jo uupuneen,
    tien pitkän kulkea antoi.
    Ajan katsoi Herra täyttyneen.
    Ikirauhan luoksensa kantoi.
  63. On tiedossa yksin Korkeimman,
    miten pitkä on taival vaeltajan.
    Askel kiireinen hiljenee – seisahtuu
    liekki elämän hiipuu – sammuu
    on perille pääsyn aika.
  64. Vaikene sielu kuuntele hiljaa, on kuolema niittänyt kalleinta viljaa.
  65. Päämme painuu, sydän on hiljaa,
    me nöyrrymme eessä noutajan.
    Hän on korjannut tähkän mi maahan taipui,
    on auttanut häntä ken matkalla vaipui.
    Me siunaamme matkasi viimeisen,
    tuomme kummulles parhaimmat parhaimmat kiitokset.
  66. Kaunis on kuulla kutsua Luojan,
    nukkua silloin kun uupunut on.
    Siirtyä sinne missä rauha
    missä on tuskakin tuntematon.
  67. Miten nuorena kuolla on autuas,
    kuin nukkuisi auringon valoon.
    On murheiset ystäväs haudallas,
    pysyt iäti nuorena muistoissa,
    sinä, päässyt jo Jumalan taloon.
  68. Ikiliekki ihmisen henki on
    se syttynyt säteistä auringon
    ja päivän puoleen se halajaa.
  69. Ei hautahan lopu ihmisen tie, vaan kuolo uuteen elohon vie.
    Hiljaa saapui noutaja lauha, hellästi irrotti kahleet maan.
  70. Hän kutsui luokseen jokaisen, ken vaivain taakkaa kantaa.
    Hän väsynyttä virvoittaa, Hän armahtaa, ja rauhansa antaa.
  71. Luoja kauan valmisti viljaa, vuosi vuodelta verkalleen.
    Nyt enkelit kypsän lyhteen, vei elämän Herralleen.
  72. Päättyi uuras päiväntyö, loppui taiston aika mainen.
    Kaukorantaan laine lyö, saapuu määrään matkalainen.
  73. Yö kun aamuksi vaihtui, tuli tyyntä ja hiljaista niin.
    Yksi portti vain hiljaa aukes, joka iäksi suljettiin.
  74. Vaivu varjohon kukkasten lepää lehdossa rauhan maan.
  75. Sua tuutivat tummat lainehet elon rannalta virran taa,
    oli vastassa uudet valkeudet sumun peittoon häipyi maa.
  76. Jumalan rauha on kaikkea ymmärrystä ylempi.
  77. Jumala suokoon meille tyyneyttä alistuaksemme siihen mitä emme voi muuttaa.
  78. Väsynyt sielu rauhan sai valkeni ikuinen sunnuntai.
  79. Ihmisessä vain kuolevainen katoaa hyvyys, rakkaus ikuisesti jää.
  80. Kaikella on aikansa mutta ihminen ei tunne Jumalan asettamia aikoja.
  81. Surusoittoa tuuli hiljainen soi
    on Herra ottanut omansa pois
    kotiin taivaan rauhaan iäkseen.
  82. Sun Isä tahtoos tyytyen saa sydän levon suloisen.
  83. On lepo jossakin, särkymätön rauha.
  84. Nyt nukkuos untasi rauhaisaa, sitä siunatkoon Isä taivaan ja maan.
  85. Ken tulkita vois kaiken tarkoituksen me jäämme, vaiti, hiljaa nöyrtyen.
  86. Herra sinun kädelläsi on päiviemme määrä.
  87. Sydän lämmin ei syki enää. Muistosi kallis iäti elää.
  88. Värähti hiljaa välkkyvät veet, kuiskasi korvessa tuuli,
    kukkaset vaipuivat rukoukseen, siintävä Korkeus kuuli.
  89. Saapui Herra luokses hiljaa nouti kotiin väsyneen,
    herätä sait aamuun taivaan,
    päivään iänkaikkiseen.
  90. Jäi jälkeesi kaipuu – jäi sanaton suru.
  91. Hetkenä illan hiljaisen tuli luoksesi rauha ikuinen.
  92. Ehti iltaan elon päivät, tuli rauha sydämeen
    taivaan Isä otti vastaan matkalaisen väsyneen.
  93. Niin kuin muuttolintusen tie, kotoa kauas matka vie,
    kuin unelma kiitävi elämä pois, kirkkaus rantahan kodista maan.
  94. Ei tunne tietänsä ihminen eloon haihtuva hetkinen.
  95. Jumalan armolahja on iänkaikkinen elämä.
  96. Elämäsi oli työtä sydämesi oli hyvyyttä olkoon leposi rauhaisaa.
  97. On ajaton avaruus, arjesta irronnut ikuisuus, on rauha, hiljaisuus.
  98. Kaikki elon siteet kerran katkeaa muistojen kauniit kiteet ainiaaksi jää.
  99. Miksi näin, miksi ei myöhempään,
    sen tietää Herra yksinään.
    On Jumalan kädessä ihmisen tie
    Hän matkamme määrää kotihin vie.
  100. Elo uuras on päättynyt iltahan
    sydän lämmin sammunut,
    työpäiväsi pitkä päättynyt
    elo ainainen alkanut.
  101. Niin äkkiä, arvaamatta soi hetki kohtalon,
    kädessä elon Herran päiviemme määrä on.
  102. On tuska, sairaus, kyyneleet nää sun kohdaltas ohi kaikki tää
    nyt aurinko kirkas ja lämpöinen on paistava sulle ikuinen.
  103. Ero kestävi vähän aikaa taas ylhäällä kohtaamme sun.
  104. Ei pääty elämä kuolemaan vaan vaihtuu uuteen, parempaan.
  105. Nyt olet päässyt lepohon, niin hyvä unes on.
    Päättyi matkamme maallinen kerran,
    rauhan kun saamme helmassa Herran.
    Kaikesta huolen kannoit, itsesi uhrasit, kaiken annoit.
  106. Vaikka puhdasta kultaa sydän ois,
    se kuitenkin uupuu ja sammuu pois,
    vain muistot ja rakkaus jäljelle jää.
  107. Syvemmin ei suru voi koskettaa,
    kun käsi rakkaimman kädestä raukeaa,
    ei syki enää sydän lämpöinen,
    on poissa hän, niin rakas – läheinen.
  108. Niin äkkiä lähdit sä luotamme pois, emme vielä sua antaneet ois.
  109. Me muistamme sinua siunaten,
    me kaipaamme hymyäs hyvää,
    elit kaikkesi antaen, uhraten,
    unes olkoon kaunista ja pyhää.
  110. Sun muistos kallis ainiaan jää kauniina mieliimme loistamaan
    vaikk sydämes kultainen väsyi pois,
    emme hyvyyttäs, lämpöäs unhoittaa voi.
  111. Hyvän ihmisen muisto miten se lämmittää
    miten aina sen soinnusta sieluun sävel pieni soimaan jää.
  112. Herra, sinun luonasi on väsyneen hyvä olla.
  113. Jumalalle mikään ei ole mahdotonta.
  114. Näin sanoo Herra: Katso minä itse etsin lampaani ja pidän niistä huolen.
  115. Kuin sammuis valo tähtien pois lähtö on hyvän ihmisen.
  116. Älköön teidän sydämenne olkoo murheellinen.
    Uskokaan Jumalaan, ja uskokaa minuun.
  117. Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa.
    Minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä Hän on seisova multien päällä.
  118. Vaikk’ puhdasta kultaa sydän ois
    se kuitenkin uupuu, kuolee pois.
  119. Sinun turvasi ikiaikojen Jumala,
    sinua kannattavat iänkaikkiset käsivarret.
  120. Lohdutus Herra ja apusi anna,
    armoosi suuren rakkaamme kanna.
  121. Ajan parhaan hyvä paimen ties,
    pääsi lepohon väsynyt matkamies.
  122. Sulle aukes autuaitten saari,
    meille muistojen jäi kaunis kaari.
  123. Jäi työsi ahkera meille,
    hyvän sydämen siunaus elomme teille.
  124. Jeesus kuolosta eloon vei,
    Jeesus taivaan tie.
  125. Maiset valot sammuu kerran, syttyy yössä silmä Herran.
  126. Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.
  127. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä, matkalla, joss’ ei tuskaa, ei yötä.
  128. Niin kuin muuttolintusentie, taivasta kohti kulku vie.
  129. Sammui täällä elonliekki hiljaa, taukos taistot kauan kestäneet.
  130. Niin kuin isä siunaa lastaan, syliis ota hänet vastaan.
  131. Korkealla päämme yläpuolella kaikk’ kohtalomme langat solmitaan.
  132. Suru suurempikin olla vois, jos ei ylösnousemusta ois.
  133. Arpa lankesi sinulle ihanasta maasta, ja kaunis on sinun perintöosasi.
  134. Autuaita on ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä jumalan
  135. Henki palajaa Jumalan tykö joka on sen antanutkin.
  136. Kristus on minulle elämä. Kuolema on minulle voitto.
  137. Rauhani minä annan teille.
  138. Minä olen ylösnousemus ja elämä.
  139. Ei siellä päivä laske milloinkaan, soi suvivirret uudet ainiaan.
  140. Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
  141. Uuden aamun valkeuteen herätä suo nukkuneen.
  142. Taivaan maas´ ei kyyneleitä lain, ei, vaan siellä ilo kestää aina.
  143. Katso, uudeksi minä teen kaikki.
  144. On siellä luona Herran ain´ suvisunnuntai.
  145. Kun se on paras ollut, on se työtä ja vaivaa ollut.
  146. Herran on minun paimeneni.
  147. Minä alan väsyä viimeisen kerran, nukkua sylihin elämän Herran.
  148. Ikuinen rauha onnellisen osa.
  149. Jo päättyi matkasi mainen, hyvä rauha sun ympäröi.
  150. Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet.
  151. Katkesi elon raja, aukeni rauhan maja, jäi jalon elämän muisto.
  152. Kuinka ihanat ovat Sinun asuinsijasi, Herra.
  153. Sinä ansaitset kiitoksen kauneimman
    ja luona Luojan levon rauhaisan.
  154. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa.
  155. Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun.
  156. On Luoja kädessäsi elomme tie, hän matkamme määrää ja kotiimme vie.
  157. Ne, jotka kyynelin kylvävät, riemulla saavat niittää.
    Ristisi, Herra, mua valaiskoon kun tieni painuu kuolon laaksoon.
  158. Ihminen on kuin tuulen henkäys, hänen päivänsä on katoava varjoon.
  159. Tuonen viitta, rauhan viitta, kaukana on vaino, riita, kaukana kavala maailma.
  160. Maa maahan jää, mutt´ henki taivahalle.
  161. Kevyt kulkea on, ei ahdista siellä, ei tuskaa tunneta taivaan tiellä.
  162. Minun onneni on olla Jumalaa lähellä.
  163. Nukkuos päivästä tuskan ja levon – vain unen varjo on elämäs´ tie.
  164. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt´ ihana enkeli kotihin vie.
  165. Siel´ on lapsen lysti olla, illan tullen tuuditella helmassa tuonelan immen.
  166. Ketä Jumalat rakastavat, hänet he kutsuvat nuorena luokseen.
  167. Ei kuollut hän, vain nukkuu hän, iänkaikkisen hän voitti elämän.
  168. Ei ole yötä, joka ei aamuksi muutu, ei ole kuolemaa, joka ei kirkkautta nää.
  169. Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa, se on ihmisen ihana oikeus.
  170. Kaikilla on suuri suru, koska pieni kullan muru on muuttanut majaan, tuolle puolen rajaa.
  171. On lepo jossakin, särkymätön syvä rauha.
  172. Maailman jos myrskyt pauhaa, ei se estä untasi.
    Suloinen on sulla rauha ja ihana on unesi.
  173. Sä hetken viivyit täällä vaan, kuin kastehelmi päällä maan.
  174. Ken tulkita voi kaiken tarkoituksen me jäämme vaiti hiljaa nöyrtyen.
  175. Et jättänyt jälkeesi tyhjää sijaa, vaan rakkauden täyttämän muiston.
  176. Sun kuvasi lapseni kultaisen, mä suljen kätköhön sydämen.
  177. Ei luotamme annatte sua ois, mut’ Korkeimman lakia emme muuttaa voi.
  178. Tuonen lehto, öinen lehto, siell’ on hieno hietakehto, sinneppä lapseni saatan.
  179. Hyvän ihmisen muisto,
    miten se mieltä lämmittää.
    Miten aina sen soinnusta sieluun,
    sävel pieni soimaan jää.
  180. Tule luokseni silloin kun vaikeinta minulla on.
    Ota kädestä kiinni silloin kun kaipuu on lohduton.
    Luokses kun saavun milloin ole vastassa minua silloin.
  181. Kauniina nauhana vuosien päivät,
    helmenä jokainen muistoksi jäivät.
    Elämän päivien kutsu on kallis,
    niistä ei yhdenkään kadota sallis.
  182. Muistoissa elävät
    taivaalla rakkaat.
    Katsovat suojaten
    maan päälle lastaan.
    Väsy ei silmät
    äitien koskaan.
  183. Soi temppelin kellot hiljaa
    yli keväisen kirkkomaan,
    sinne saatamme äidin armaan
    isän vierelle nukkumaan.
  184. Emme nähneet kun silmäsi sulkeutui,
    emme hyvästi sanoa voineet.
    Ei lähtöäs todeksi uskoa vois,
    niin äkkiä lähdit sä luotamme pois.
  185. Oli aikoja kauniita onnellisia,
    myös päiviä kyynelten peittämiä.
    Nyt kaikki muistoissa yhteen liittyy.
  186. Kun vanhuus saapuu
    ja voimat uupuu
    ja kaipuu kaikesta hälvenee,
    sen näkee Korkein,
    Hän käteen tarttuu
    vie lepoon lapsensa väsyneen.
  187. Koskaan ei tiedä
    onko aikaa paljon vai vähän
    yhtäkkiä huomaa, se päättyykin tähän.
    Muistot kauniit voimaa antaa
    surun raskaan hiljaa kantaa.
  188. Oli sulla sydän lämmin hellä,
    paikka siellä meillä jokaisella.
    Mitään et pyytänyt, kaikkesi annoit.
    Meitä muistit ja huolta kannoit.
    Muistosi kaunis voimaa antaa,
    surun raskaan hiljaa kantaa.
  189. Sun kuvasi äitini kultainen
    mä kätken pohjahan sydämen.
    Elonpolkuja täällä kulkeissain
    Sua muistan kaivaten,
    rakastain.
  190. On kotipiha tyhjä ja hiljainen
    ei kuulu askelees polulla sen.
    Sinä aina autoit ja ahersit
    ja paljosta huolta kannoit.
    Sua kiitämme isämme kaikesta
    ja siunaamme muistoas kaunista.
  191. Ei mitkään sanat riitä silloin,
    kun suru koskettaa,
    kuitenkin sydän hiljaa kiittää
    niin rakasta,
    kaunista sait omistaa.
  192. Kutsu tää ei tullut tietämättä,
    ovi rauhan maahan oli raollaan,
    arvaamaton oli päivän hetki
    kun lähdit luotamme kokonaan.
  193. Soitteli tuuli jo kauan meille
    suruviestiä hiljalleen,
    katseli aikaa elämän Herra,
    kutsui pois sairaan ja väsyneen.
    Loppui tuska, tuli rauha,
    uni kaunis ikuinen.
  194. Mi autuus helmaas nukkua, sä uniemme maa,
    sä kehtomme, sä hautamme,
    sä aina uusi toivomme,
    oi Suomenniemi kaunoinen,
    sä iankaikkinen.
    (Aleksis Kivi)
  195. Levoton on virta ja vierivä laine,
    meri yksin suuri ja meri ihanainen.
    Nuku virta helmassa meren.
    Tuuli se kulkee ja lentävi lehti.
    Onnellinen on se, ken laaksohon ehti
    Nuku lehti helmassa laakson.
    Päivä kun nousee, niin sammuvi tähti.
    Ei se iäks sammu, ken elämästä lähti.
    Nuku tähti helmassa päivän.
    (Eino Leino)
  196. Aurinko laskee, jo pitenee varjot,
    aika on eron ja jäähyväisten.
    Poissa on ystävä kallehin.
    Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.
    Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas,
    ja varjoisat veet.
    Niin varjoisat veet.
    (Kari Rydman)
  197. Pois aurinko painui
    lankesi ilta,
    jäi taivaanrannalle
    säihkyvä silta.
    Mutt’ kaukaa korven
    tummuvasta yöstä
    soi laulu ihmisten työstä.
    (Eino Leino)
  198. Mitä pelkoa kuolemasta?
    Sinä tulet takaisin.
    Tulet suvien angervoina,
    kuunhohtona syksyöin,
    kevätrantojen kulleroina
    ja talvien huurrevöin.
    Olet pisara kaikesta siitä,
    mikä on ja tänne jää.
  199. Soita tuuli, kerro ikävämme
    uni hellä anna isällemme.
    Lohdutusta laula surussamme
    lepoa ja rauhaa rakkaallemme.
  200. Jäi mummi muistosi kaunis meille
    hyvän sydämes siunaus elomme tielle.
    Sinä ansaitset kiitoksen kauneimman
    ikilevon pyhän ja rauhaisan.
  201. Jäi kotipiha hiljainen
    sen puut ja pensaat lintuineen
    ei tiellä tuttua kulkijaa
    vaan muistot kodissa asustaa.
  202. Me olemme niinkuin uni
    ja niinkuin ruoho maan,
    joka aamulla puhkeaa kukkaan
    ja ehtoolla leikataan.
  203. Ei hän kuollut, lepää vähän,
    herää kohta kiittämähän.
  204. Jätit meille muiston valoisan,
    niin kauniin, rakkaan ja syvän.
  205. Kiitos ja siunaus hiljainen myötä
    matkalle, jossa ei tuskaa ei yötä.

Viimeiset muistosanat hänelle, joka on poistunut luotamme.

Henkilökohtainen viimeinen tervehdys hänelle ja samalla osanotto omaisille, jotka saavat sanoistasi lohdutuksen.